lauantai 5. maaliskuuta 2016

A314. Vesirokko ja sosiaalista etäisyyttä keittäjiin kannattajineen

Vesirokon oireista löytyi netistä kuvaus:
" lapsilla on yleisoireita, kuten kuumetta, ruokahaluttomuutta ja väsymystä ihottuman puhjetessa tai jo ihottumaa edeltävänä1–2 päivänä. Tyypillisesti iholle ilmestyy punoittavia ja kutisevia paukamia, jotka muuttuvat muutamassa tunnissa rakkuloiksi. Rakkulat samenevat, usein rikkoutuvat tai painuvat keskeltä kasaan ja arpeutuvat parin päivän kuluessa. Uusia rakkuloita muodostuu yleensä noin 3–4 päivän ajan"
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00550
Tuo kuume, ruokahaluttomuus ja väsymys toisi mieleen konfliktin keittäjän kanssa, jos on liian pöperömäistä ruokaa ja ehkä rasvaa lisätty liikaa - poikienko vuoksi. Pelkkään ruokapuppuun haluaisi sosiaalista etäisyyttä, kykyä kieltäytyä tehokkaasti liian raskaasta pöperöstä. Jollei sitä etäisyyttä keittäjiin kannattajineen saa, niin tuleeko rasva-allergia, puppuallergia, kovan järjen kaipuu, ryhdin kaipuu, sosiaalisen itsemääräämisoikeuden ja oman tilan kaipuu? Mihin siis auttaisi, ettei anna toisten alistaa koko elämää pöperölle. On tärkeää kuunnella omia mielipiteitään siitä, minkä verran ja minkä laista ravintoa tarvitsee ja mikä on ruuan rooli elämässä.

25.3.2019   Tuo siis kuulosti erityisesti lastentarhan keittäjän ruokakokeilulta, että kaipaavatko lapset rasvaa ja pöpöisempää ruokaa, missä etenkin rasva on ongelmana, mutta ovatko pöpötkin vääräntyyppisiä, kenties pesurättipöpöjä eivätkähyvinä pidettyjä pataruuan hauduttamisesta johtuvia tms.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti