A350. Koiran tokeneminen

Olikohan syksyllä -98, kun vanhemmillani asuva perheemme 13-vuotias musta keskikokoinen villakoira sairastui syöpään ja sillä oli kasvains uussa. Vein sen eläinlääkäriin ja polttaen leikkasivat kasvaimen pois, kun odotin viereisessä suoneessa. laskivat sitten nukutetun koiran lattiakaivon viereen pää alaspäin. Asento näytti sille huonolta ja luonnottomalta ja niinpä kiepautin sen niin päin, että etutassut olivat alempana päätä, ja niin sen olo parani ja se aika pian heräsi. Mutta eläinlkääkäri muistaakseni sanoi jotakin sellaista, että luuli sen jo kuolleen mutta halisi antaa minulle aikaa tottua ajatukseen. Miksi olin virvoittanut sen? Mutten ollut niin tottunut lääketieteen näkökulmaan, että olisin tullut moista ajatelleeksi, toivoinpahan vain, ettei syöpä olisi ennättänyt levitä ja koiralla olisii hyviä vuosia edessä. Vastaanottovirkailijat ja äitini pitivät tokenemista jonkinlaisena ihmeenä, mutten nähnyt siinä ihmettä, olinpahan vain tavoitellut koiralle parempaa avarampaa oloa. Kotimatkalla koira jo käveli ja istui suht koht toipuneena sylissäni ratikassa. Seuraavan kesän alussa se kuoli.