Minulla oli joskus undulaatteja ja minulla on vaikutelma, että jos undulaatin pari kuolee, niin undulaatti kuolee itsekin. Se on jonkinlainen taito: kun ei enää mene hyvin, kun tunteet sanovat, ettei tahdo jatkaa elämää ilman puolisoa, niin undulaatti osaa kuolla. Käsittääkseni se on jotakin sentapaista kuin lakata yrittämästä varautuneesti tsempata kehollaan, esim. pitämästä jäseniään jännittyneesti, niin niihin kenties varastoituneet myrkyt, kuona-aineet yms vapautuvat elimistöön ja jos silloin haluaa ihan vain vajoten johonkin masennusta muistuttavaan haipua pois elämästä ja kuolla pian pois, niin kuolee - ainakin jos on undulaatti, mutta voisiko tuo toimia ihmisiinkin?
12.2.2016 Tuossa undulaatti jää uskollisesti sen kanssa, mitä rakastaa.
Mutta vaikka minulla olivanha undulaattipari, joka vaikuttivat rakkailta toiselleen je meille, niin ei sosiaalisempi kuollut heti jäyhemmän perään. Mutta joskus vuosia aiemmin, kun kuulin, että undulaatti voi kuolla surusta, sanoin lemmikeilleni, että minusta se on kaunis taito, haluaisin oppia sen. Ja niin minulle ajan kuluessa lukuisten ihan hyvin voivien lemmikkieni myötä syntyi käsitys siitä, miten voi kuolla surusta undulaatin mallin mukaan.
23.12.2017 Elämänlkaadun parantamisesta näin http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi/2016/02/suruun-kuolemisen-taidosta.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti