Käsittääkseni ihmisillä yleensä on paikka uskonnolle ja vain käytännön seikat pitävät ateistit poissa uskonnollisuudesta, jos nekään. Yleisin ongelma on sotkea hankalat ihmissuhteet valtaan uskonnon kontekstissa, esim. typerän kaavamaiset ja suvaitsemattomat tai ihmiset, joiden maailmankuva ja vastuuntunto eivät ole kyllin laaja-alaiset.
Jos ihmisen tyylistä tuntuu puuttuvan uskonnollisuus, se yleensä on kuitenkin mukana käsityksessä olevaisen luonteesta, jumalasta maailman, etenkin luonnon, ihmeiden (luonnontieteellisessä mielessä) selityksenä tai niiden yhtenä tekijänä. Ja usein myös maailman isoista asioista ja moraalista kiinnostuneena sen sijaan, että jaksaisi kiinnostua, ehdinkö bussiin, jollei se liity mihinkään järisyttävän tärkeään. Esteenä uskonnon tiellä on kai silloin, että maailmankuva näkyy tyylissä, kun taas uskonnon mukaan tyylissä kuului näkyä luonnollisella tavalla uskonnollisviritteisesti eläminen ja rukoukset maailmaa koskettavista aiheista vain silloin tällöin lisänä, hyvää toivovien tunteiuden tuodessa niihin väriä eikä ajattelun kaavamaisuuksien muodon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti