Ihmisillä on hyvin eri määrä ymmärrystä. Jotkut osaavat joitakin elämänaloja hyvin ja toiset eivät lainkaan. Yleensä ihmisillä on arkijärkinen hyvä ymmärrys tutuimmista asioista ja muista asioista ulkoa luettua tietoa ja sitä etäisemmistä vain uskomuksia ja kuvitelmia. Arkijärki näyttää aistitulta ja arjen tapaan mm tunnelmatajulla hahmottavalta. Ulkoa luettu vaikuttaa terminologiselta ja moni pitää sitä parhaana mahdollisena tietona ja on siksi brutaalin dominoiva sen osalta. Mielikuvitus näyttää usein jotenkin epärealistiselta.
Osaavammat ovat usein positiivisemmin tuntein ajattelultaan ja luonnolliselta tyylilajiltaan kuin ei-osaavat. Ei-osaavat sotkevat sen usein kanttiinin tunnelmaan tms höttöön, joka kuuluisi leikata pois häiritsemästä oikeita tekemisiä.
Henkilön suurimmat puutteet ovat yleensä aloilla, joita hän ei hahmota ollenkaan, ei osaa niiltä mitään, joten niille tulee hänen edesottamuksiensa sivuvaikutuksina ihan mitä sattuu sivutuotteita. Aika yleistä on, etteivät henkilöt usko muiden voivan osata valtavan paljon enemmän kuin hän itse noilla alueilla, joita hän ei osaa - hän kaiolettaa, että heidän tarvitsisi osatakseen olla tosi fiksuja ja viisaita tavanomaisissa asioissa niin, että sen hyvin huomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti