Jos on joskus pistelevä tunne ihossa ja ihon alla tai ilmassa ympärillä, niin se on energianpuutetta, ihan niin kuin väsymys ja sumentunut näkö, kenties huimaaminen. Samaa kuin kylmäävä tunne viileällä tai kylmällä säällä, kun vahingossa vetää ihosta sisäänpäin kylmää sen sijaan, että yrittäisi pitää kehon pintaa myöten lämpimänä. Eli lepo, etenkin vapaa-aika, terveellinen kyllin tuhti ruoka, vähemmän rasittava seura, vähemmän rasittavat olosuhteet ja tervehenkinen elämä sekä positiiviset tervehenkiset ihmiskohtaamiset auttavat, tuovat energiavarantoja. Mutta tilanne on siis sama kuin päivän lopulla: lepo auttaa muttei niin paljoa, että kestäisi rasitusta uudelleen kovinkaan paljon. Toisena päivänä hyväntuulisena tervehenkisenä, kyllin syöneenä ja viisaampana voi jaksaa paremmin, mutta pikemminkin niin, että ohittaa tilanteet kuin että menisi niihin suoraan pläts ja jäisi siihen ikävän keskelle kuin lätäkköön seisoa tollottamaan. Keksi siis mukavampi vaihtoehto, jokin tervehenkinen ja positiivinen.
Lainaus vuodenaikakirjoituksestani syksyn kohdalta:
"Kylmääminen on eri juttu kuin tunne, että on viileää tai kylmää.
KUn kehon pintaosia kylmää, liittyy se verenkiertoon, verisuonet ovat
kehon pintaosissa supistuneet, osin kai ajatusten seurauksena, ja siksi
on vähäverinen ankea olo, ja siihen auttaa reipas liikkuminen ja rempseämpi toimelias tyyli sekä aterioiden huolehtiminen.
Sen sijaan tunne, että on kylmää tai viileää, kertoo kehon lämpötilasta
ja ympäristön lämpötilasta ja se on tervettä havaintokykyisyyttä ja
silloin usein tarvitaan lämpimämmät vaatteet plus muuta lämmittelyä.
Kylmää kroppaa, jos sanoo "hytshj ku kylmä". Jos sen sijaan menee vaan
pokkana "humphf humphf humphf reippaasti vaan, niin ei tule kylmä" niin
pysyy paljon lämpimämpänä, ainakin jos välttää tuulisia paikkoja
tarkkaan ja laittaa kädet ennemmin hihojen sisään tai taskuun ja hupun
päähän kuin jäähtyy niin että palelee. Pian tarvitset hanskat ja pipon."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti