Uskonto on koko elämän kattavia teemoja kuten elämänfilosofia, elämänviisaus ja yleinen taitotaso. Sen sijaan useimmat muut tekemiset kestävät tietyn ajan kunakin kertana ja sitten vaihdetaan toisiin tekemisiin ja usein voi tehdä montaa asiaa kerralla, esim. katsella, miettiä, jutella, olla sosiaalinen ja kävellä sekä valmistautua jotenkin seuraavaan tekemiseen. Kovin hengelliselle ihmiselle ehkä käy niin, että hän on uskonnon perspektiivissä koko ajan, siis kovin vaativaan tekemiseen keskittyneenä, jolloin henkilökohtainen elämä jää kauemmas ja vire on uskonnollinen ja muut tekemiset, esim. kävely ja katseleminen jne sivuosassa siinä, miten on virittäytynyt. Kuitenkin sujuakseen hyvin tekemiset vaativat oman niille sopivan vireensä. Liikunnan vire on henkilökohtaisesti tekevä eikä ulkokohtainen. Ulkokohtaisuus sopii koordinaatioon, muttei tuo kivaa meininkiä, hyvää oloa, hyvää mieltä eikä hyvää liikkumistapaa sekä tervehenkisyyttä ym liikunnan etuja. Tarvitaan siis omien mielitekojen mukaisuutta: kroppa kertoo tuntemuksin, mikä on sopiva tapa liikkua minäkin hetkenä ja mikä ei, ja tunteet kertovat, mikä olisi hyvä tavoite, vauhti jne. Tutuin esimerkki omista mieliteoista ovat lempiruuat ja niiden valitseminen. Mieliteko ei ole sosiaalinen statusjuttu eikä kaavamaisuutta vaan jotakin, missä voi huoletta valita mieleisensä, kenties siksi, ettei tunne aihetta niin hyvin ja siksi kokeeksi valitsee ihan vain jotakin kivalta vaikuttavaa. Liikunnaksi ei sovi mikä tahansa vaan olisi kuunneltava omia mielitekojaan. Joku pitää punttiksesta, joku jalkapallosta hupimielellä, joku metsäpolulla kulkemisesta, joku karatesta, jne. Hyvä on kokeilla montaa lajia ja harrastaa vaikka paria kolmea, jotakin aktiivisemmin ja jotakin silloint ällöin. Kroppa tykkää, kun rasitusta on monenlaista. Koulussa tai jumpassa opetetut punnerrukset, vatsalihasliikkeet jne ovat usein liian kaavamaisesti hahmotettuja. Sen sijaan pitäisi liikkua riikkaasti kuin elekieli, kuin elämän ahhmottamisen rikkaus, kuin vaihtuvat mieliteot, mielenvireet, kroppatuntemukse sekä aistitut tilanteet.
Katso myös
Liikkuvuuden ja kunnon ylläpitämisestä
Liikunnan aloittamisen ohjeita kovin heikkokuntoisille
Sokeritauti ja luonnolliset virikkeet
Linkit niihin sisällysluettelossa
Jos hengellinen ihminen tapaa paljon sairaita ja onnettomai ihmisiä, niin tien luominen parempaan päin heidän tapasilleen luo samalla tietä itselle, vaikkei itse olisi yhtään niin pulassa, jos tien rakentaa ihan terveeseen onnelliseen elämään asti eikä vain vähän matkaa, ja niin kai, vaikkeivät he kulkisi sitä tietä omasta halustaan.
A228. Sairastumisalttius ja terveet elämäntavat, muiden auttaminen ja irti sanoutuminen huonoimmista vaikutteista 2.1.2016
http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi
Perusidea liikkumisessa ei yleensä ole paneutuen ja kokonaiskuvallisesti hahmoettu eikä monimutkainen, vaan aistittu: katse, lihastunto, kroppakoordinaatiota, tunteenomainen mieliteko liikkua ja käytännön tekemisen tapainen liikkeelle lähtö ja liikkumistapa ilman, että etukäteen jotenkin paneutuu asiaan. Liikkumista ei opi miettimällä tai siis sen virettä ei opi miettimällä vaan liikkumalla, huomaamalla mikä sujuu hyvin ja mikä ei. Toki liikkuminen käyttää apunaan maailman hahmottamisen kykyämme, esim. järkeilyä siitä, mitä liikkeitä välttä, jos jossakin tuntui huonolta tai jopa kipua.
Luulen, että liikkumisen mielikuva itsestäsi on jotakin sellaista kuin sinä käytännössä tekevänä jamielitekoja sekä terveiden elämäntapojen palasia omaavana tuntevana itsenäisenä ihmisenä. Seuraa pitävä ei liiku yhtä hyvin vaan tarvitaan omille teilleen lähtöä jotenkin tyyliin, että seuranpitämisen lisäksi sanoo "Hei, lähden nyt treeneihin." ja lähtee aika vauhdilla, tai sitten ei niin pidä seuraa: jotenkin hanki itsellesi lokero, jossa voit liikkua, oli se sopivaa tai ei.
11.9.2016 Voisiko olla, että jos suomalaiseen tapaan liikkuu viileällä säällä reippaasti ulkona, missä on tienvierustoilla puita, niin tuo tunnelmallinen meininki, missä on sään tuntu suomalaiseen tapaan ja arkinen elämä lihakset kantaen, on se uoma, vire, millä kulkien, mitä tunnelmaa vaalien löytää Suomessa liikunnallisuuden?
7.11.2016 Jos papilla tms on koko seurakunta mietittävänään, niin ehkä jos hän kannattaisi tereitä ikiaikaisia elämäntapoja ohjeen
12. Sokeritauti ja positiivinen asenne luonnollisiin virikkeisiin 20.1.2013 http://parantamisesta.blogspot.fi/2013/01/sokeritauti-ja-virikkeiden-paljous.html
mukaan, niin toisiko tuo sama linjaus hänelle itselleen liikkumisen sujuvuuden, hyvän meiningin liikkumiseen? J auttaisi toki muitakin lähiympäristössä liikkuvaisemmiksi.
3.12.2016 Katso http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.html
28.2.2017
Palautuminen ja viisastuminen
Tavallista isomman rasituksen ja ylipäätään liikunnan jälkeinen palautuminen tuo hyvän olon ja on hyväksi kropalle ja mielelle, ks. kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
Liikunnan jälkeen palautuminen voi viisastuttaa saman tapaisesti kuin aamukohmelo (ks. kirjoitukseni terveistä elämäntavoista blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi), jos vain liikkeet ovta koko kropassa isoimman osan ajasta vapaasti, niin kuin kropasta ja mielestä kulloinkin hyvältä tuntuu, eikä lähes koko ajan käpertyen tai ihan limppuna.
Liikunnan tyypistä on tarkoitus ajatella, että sain tämän tyypin liikuntaa nyt mutta aion pitää liikkumismahdollisuuteni laajoina, nytkin palautuessani. Liikkeitä ei siis ole tarkoitus urauttaa siihen, minkä tyypin fyysistä rasitusta yleensä kohtaa.
On tarpeen antaa kehon löytää hyvä asento kullekin osalleen, sen ympäristölle myös ja kaikille kehon osille hyvät liikkumismahdollisuudet eri suuntiin, vaikkakin isolta osin nyt vasta aikeina, ja hyvä ryhti kullekin osalle, ja ryhdin on annettava elää hetkestä toiseen ja tuoda hyvä rehti reipas tapa elää, joustava askel ja paljon vapautuneita voimia ja tuoretta mieltä.
Hengellisten ihmisten ei pitäisi yrittää liikkua yhdessä kaikkien kanssa, sillä osa ihmisistä ei halua ollenkaan liikkua vaan laittaa kaikin keinoin hanttiin muidenkin liikkumiselle ja istuisi itse mieluummin pyörätuolissa, lukisi ja muut passaisivat, kone kuljettaisi eikä ihmisen tarviotsisi nähdä vaivaa.
11.2.2019 Hengellisten ihmisten ja sairaanhoitajien liikunnallisuutta kai vähentää olennaisesti se, että ovat lähes päivittäin tekemisissä vakavasti sairaiden tai ainakin kyseisenä päivänä ihan vain sairastavien kanssa, jolloin seuran pitäminen heille jättää liikunnan tehokkaasti pois, kun he vaan makaavat tms tai ovat flunssaisen pöhnässä, milloin juokseminen yms ei tule kyseeseen. Mutta tavallisen ihmisen näkövinkkelistä katsoen moinen seuran pitäminen heille sen jälkeen kun heidät tapasi on se syy, miksi ei voi liikkua eikä se, ettäkö toisen sairaus estäisi liikkumasta. Ihmisten sosiaalisuus nimittäin vaihtelee: tavatessa he juttelevat ja kiinnittävät huomiota, usein pitävät ainakin jonkin verran seura, mutta sitten kun ovat lähteneet, niin pian ajattelevat muuta, ovat muiden kanssa ja soisivat, ettö aiemmin tavattu saa kyllä heidän pouolestaan liikkua ihan niin kuin hyvää tekee, eli eivät olettaisi toisen pitävän niin tasaisesti seuraa heille eivätkä kai useimmat pidä hyvänä sillä tavoin olal sairauksia ja sairastamista ajatteleva koko ajan vaan välillä pitäisi elää tervettä elämää terveissä ympyröissä, samanakin päivänä tai puolena tuntina. Joskus lapsena kun joku sairasti ja olin hänen kanssaan ollut tekemisissä ja sitten lähdin juoksemaan, niin jossakin kohden tuli huono onni kuin joku muu, kenties pahansuova,, tuttu olisi ollut häntä katsoimassa ja sairauden aihepiiri niin tullut taas siltä kohden minullekin, eli siltä kohden ei sopinut riehua vaan piti setviä, että mites sosisaalisten suhteiden kuuluu mennä, mutta muulloin, kun ei ollut epäonnen ilmapiiriä, niin sai ja tei hyvää liikkua ja olla sään kanssa tekemisissä, ja elämän ja ihailla luontoa.
o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti