A359. Alzheimerin tauti ja syvällisyyden tason nosto taiteellis-hengelliseksi

Terveyskirjasto http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00699 netissä kirjoittaa:
"
Alzheimerin taudin ensimmäinen ja merkittävin oire on muistin heikentyminen. Erityisesti lähimuisti ja uuden oppiminen vaikeutuvat, sairastuneen on vaikea painaa mieleen vastikään tapahtuneita ja puhuttuja asioita tai oppia esimerkiksi uuden kodinkoneen käyttöä. Vanhat taidot säilyvät selvästi pitempään. Sairauden edetessä heikentyvät myös kielelliset toiminnat (ilmaantuu sanojen hakemista ja puheen ymmärtämisen vaikeutta) sekä näönvarainen hahmottaminen (ihmisten tai esineiden tunnistaminen tai ympäristössä liikkuminen vaikeutuvat). Oirekuvaan kuuluu myös toiminnan ohjauksen heikentyminen, mikä ilmenee organisointikyvyn heikentymisenä sekä toiminnan suunnittelun, aloittamisen ja toteuttamisen vaikeutena.
Ensimmäiset oireet ovat lieviä ja muistuttavat normaalia hajamielisyyttä. Sairauden edetessä tulee vaikeuksia monimutkaisissa toiminnoissa, kuten matkustamisessa vieraalle paikkakunnalle tai monimutkaisten raha-asioiden järjestelemisessä. Myöhemmin heikentyvät monet käytännölliset toimet, kuten ostosten teko, ruoanlaitto ja päivittäisten raha-asioiden hoito. Lopulta heikentyvät myös päivittäiset perustoiminnat, kuten pukeminen, peseytyminen ja tarpeilla käyminen, ja aivan loppuvaiheessa myös kävely- ja puhekyky. Sairauden kesto ensimmäisistä oireista kuolemaan kestää yleensä yli 10 vuotta.
Suurimmalla osalla sairastuneista on jossain sairauden vaiheessa myös psyykkisiä oireita ja käytösoireita. Masennus ja ahdistuneisuus ovat yleisiä, mutta toisinaan esiintyy myös vaikeaa levottomuutta ja harhaluuloisuuttakin. Vainoharhaisuus (paranoia) saattaa olla jopa taudin ensimmäisiä oireita."

Vanhetessa ihminen yleensä oppii uusia taitoja. Vanhalta työn vaatimusten taitotasolta kehitytään taiteelliseksi ja hengelliseksi, mikä tarkoittaa paljon suurempaa syvällisyyden, monimutkaisuuden ja sosiaalisen havaintokyvyn määrää. Sen sijaan vanhaan työperspektiiviin ja vastaaviin muiden taitotasoihin on jo ehtinyt kyllästyä ja nyt viimeistään kasvaa niiden ohitse eikä jaksaisi enää puurtaa niissä vaan on niiden osalta burnoutmainen, jaksamaton, hajamielinen, lyhytmuisti heikko, muille poluille eksyvä, isommista kokonaisuuksista kiinnostuyvaja etenkin muista paljon sisällyksekkäämmistä aiheista kiinnostuvainen. Silloin heikkenee myös kyky seurata kovin simppeleitä tylsiä pitkästyttäviä näkemystä vailla olevia ohjeita kuten esim. sääntöjen kirjaimen noudattamista eikä hengen, liian alhaisen tason keskusteluja, keskusteluja ilman näkemystä, arkipäivän pikkujuttuja, jota yleensä vaatisivat muistilapun, muiden liian alhaisen vaativuustason tekemisiä, liian ateistisia mielipiteitä, ihmisiin liittyviä tilanteita, joissa muut eivät omaa taiteiden parantamaa ihmissilmää, yms.
Jos uudet perspektiivit eivät kiehdo vaan ovat liian alkeellisia, niiden muistaminen, niiden keskellä eläminen heikentyy, kun ne eivbät ole oma maailmansa vaan lähes tyhjiä sanoja. Taitavampi taitotaso tuo opettajan roolin, mikä jonkin tottumuksen määrän jälkeen muutaa puhetapaa jutunkerrontaan päin: puhutaan ytyjä juttuja vähän kuin ei mitään kummempia olisikaan. Tajutaan myös tasoeroja ja ihmistyyppieroja ja kierretään sosiaalisia karikoita, halutaan rakentaa viisaampaa elämää.
Jos palikkatason juttuja joutuu tekemään yhdessä toisen kanssa, ei jaksaisi keskittyä joka yksityiskohtaan kunnolla kun itse osaa hetkessä keksiä monta hyvää tapaa tehdöä moiset asiat. Ja niinpä unohtuvat sellaiset asiat kuin mihin tavaran laittoi tms, ja mielessä pyörivät muut asiat tai hyvinvointi, jota liikunnan vähentäminen on karsinut niin, että sitä tarvitsee muulla tavoin vaalia.
Jos näistä haukutaan ja laitetaan lääkitykselle tai muuten rajoitetaan elämää nyt tai tulevaisuudessa, aiheutaa se pahaa mieltä, surua, masennusta, epätoivoa, vieraantumista, riitaisia välejä, kommunikaatiokatkoja, tylyyttä, turtumusta ja niin heikentyvät käytännön taidot. Jos paha mieli menee niin suureksi, että mykistää, miten voivat toiset tehdä tuollaista noin pahaa vanhukselle, niin se voi heikentää jopa kävely- ja puhekykyä.
Koska vanhus ei tee paljoakaan ihan vain perusjuttuja perustasolla, ei hän ole niin selvästi tunnistettu, että mitä puuhaa, ja niin muut eivät käännä häneen päin saman tekemisen puolta itsestään, ja niin jotkin aiemmin hänen silminsä selvään havaittavat asiat ihmisistä voivat jäädä pois näkyvistä, mikä vaikeuttaa kanssakäymistä etenkin selvästi nuorempien ikäluokkien kanssa.