A375. Ihmeparannusohjeyritelmä XXX * Mallia niistä, joilla ei ole mitään taipumusta vaivaasi

Näitä ohjeita laatiessani etäisten ihmisten minulle vieraisiin vaivoihin ohjeiden keksiminen on tuntunut helpolta, mutta jos olen joskus sukeltanut jonkun sairastuneen elämänkokemukseen tai näkökulmaan kuin sosiaalinen tai ystävällinen ihmissuhde, niin hän on elänyt uomia, jotka luonnostaan tuovat juuri tuon sairauden, ja niin parannuskeinoa ei ole tullut mieleen. Parannuskeinot ovat olleen (lähes?) aina sellaisen vinkkelistä, jolla ei ole mitään taipumusta tuohon vaivaan. On vain miettinyt, että "jaa ne, ne ovat sen tyypin ihmisiä, varmaan aina tekevät jotain sellaista kuin, ja siitä sitten se vaiva jotenkin tulee, eli korjausivat tuon väärän tottumuksensa pois, niin ehkä paranisivat noin vain". Eli jos on vaikka samaan vaivaan sairastuneiden yhteisö, niin ei kannata siihen päin paljon sosiaalistua, vaikka ehkä onkin hyvä saada jokin kuva siitä, minkä oloiset ja mitä harrastavat ihmiset siihen tautityyppiin yleensä sairastuvat. Ja mallia kannattaa ottaa paljon niiden elämäntavoista ja elämänasenteista, jotka eivät tuontyyppisiin vaivoihin sairastu ollenkaan, eivät mitään sinne päinkään. Se ei edellytä heidän raahaamistaan sairaan seuraksi vaan sosiaalistua heihin päin voi etäämpääkin, sillä onhan motivaatiota juuri itsellä.