Minulla on vaikutelma, että jos joltakulta on vaarassa ratketa verisuoni päässä, niin hän on vanhus ja uskoo edelleen nuorempien vuosiensa koulutuksen tuomaan näkökulmaan mutta toisaalta omaa vanhuksen elämänviisautta jonkin verran ja se tuo intensiteettiä, jota koulutuksenomaisesti pidetyt suonien osat eivät kestä. Eli tarttis tukea koulutettua näkemystä vanhempien vuosiensa elämänkokemuksella ym vanhusten viisaudella, niin suonet kestäisivät.
Vaikutelmani on myös, että jos jollakulla tuohon tapaan ratkeaa verisuoni päässä, niin hän jää hetkeksi lötköksi, aha näin kävi, ja antaa koulutetun perspektiivinsä olla rauhassa yksinään, jolloin sen kohta suonissa ei saa lisätukea. Sen sijaan pitäisi viimeistään silloin tukea vanhvalla intensiteettiä tuovalla vanhuksen ymmärryksellään koulutettua perspektiiviään etenkin noilta kohdin, jolloin tuo seutu olisi hyvällä tavalla pidetty ja vahinko ehkä korjautuisi tai jäisi vähäisemmäksi.
Nuoremmalla jos on sama vaiva, niin pitäisi kai omalla ymmärryksellä ja omalla elämänviisaudella plus kirjoista luetulla tukea heiukkoa kohtia, jotka kai ovat koulun tuomia, eivät niin elämästä kertovia, vaikka voivat yhteiskunnan toiuminnasta kyllä kertoa viisaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti