sunnuntai 21. elokuuta 2016

A376. Avaruustauti ja luontosuhde

Luin avaruusasemalla oleskelun vaikutuksista elimistöön, http://www.lansimies.fi/index.php?id=lue&nro=228
Sisäkorvan tasapainoaisti perustuu painovoimaan, ja tuottaa avaruudessa jatkuvan putoamisen tunteen. Toinen syy putoamisen tunteelle voisi olla tervehenkisen arkisen elollisen ympäristön puuttuminen ja sen tuleminen korvatuksi miesmallisella insinöörihenkisellä ympäristöllä ja elämäntavalla, jotka eivät ole yhtään niin monimutkaiset ja viisaat kuin elinympäristö ja elämäntavat maapallolla. Eli mitä auttaisivat kasvit näköaistivirikkeinä, entä huoneen muiden ihmisten pitäminen näköaistiympäristön tärkeinä monimutkaisempina osina kuten ruukkukukat yms. Entä luontosuhde alas maapallolle?
Entä muiden elämänalojen ammattilaisten tei harrastajien henkisesti niiden elämänalueiden asiat avaruusasemallakin, esim. ruokailu ja liikunta, kenties musiikki, sosiaalisuus.
Mieluusti luontosuhde alas maapallolle mahdollisimman vahvasti eheään kokonaisuuteen - joulu on vain kerran vuodessa mutta tärkeä sille, miten tuntein hahmotamme elämää.

Painottomuudessa verta siirtyy alavartalosta ylävartaloon ja aiheuttaa turvotusta. Voiko astronautti hahmottaa olonsa masentuneemmaksi kuin mitä on eli auttaisiko ajatella, että on mieleltään keventynyt kuin kauniiden asioiden kanssa tekemisissä ollessa?

Sydän menettää avaruudessa muutamassa viikossa jopa kolmanneksen lihasmassastaan. Voiko olla, että ihminen maassa rehevän muontosuhteen kanssa on sydämeltäään vahva, kun taas kirjastoihin hautautunut lukutoukka keinotekoisuuttaan ja keinotekoisuuksiin kiinnittymistään heikkosydämisempi?

Avaruuslentäjien luut haurastuvat. Voiko siihen syy olla samanlainen kuin vanhuksilla: tsempin puuttuminen?
Katso 115. Vanhuuttaan hauraat luut ja tsemppaaminen16.9.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti