Ihminen tarvitsee lepoa, päivän urautumista irti päästämistä, uutta alkua aamulla viisaammalta pohjalta viisaammalla tavalla.
Unen on siis oltava erillinen vaihe, jolloin ei skarpata päivän valvemielen keinotekoisesi ylläpidettyjen mielekkyyksien ylläpitämiseksi, jottei ihminen uuvu valvetajunnan tarpeellisten piirteiden osalta ja unen piirteet siirry valvetajuntaan, kun yönunen aikana niille ei ollut tilaa.
Unen ei siis kuulu olla päivän toimeliaisuuden jatke eikä päivän valveillaolon unen jatketta. Siksi ei saa illalla yrittää skarpata, että olisi jotenkin järkevä, luonnoton unissaan. Eikä saa pitää unipäiväkirjaa ja yrittää muistaa uniaan.
Unissa ei ole päiväajan mielekkyyksiä. Niinpä omien unien järjen etsiminen näyttää kapeuttavan kykyä tajuta päiväajan valveillaolon mielekkyyksiä ja toisaalta vähentävän rentoa kykyä lähteä luontevasti ja tunteidenmukaisesti asioihin mukaan järjen mukana pitäen.
Käsitykseni unista
Ihminen urautuu ollessaan illalla väsynyt ja urautunut tekeminen on turaavaa, helposti epäonnistuvaa ja paikoillaan juuttuvaa, näköalatonta ja muita asioita huomioimatonta, paljon tyhmempää kuin sama ihminen virkeänä. Väsyneenä ei jaksa yrittää yhtä hyvin. Niinpä tarraa selkeisiin onnistumisiin ja maamerkkeihin sekä saman onnistuvan toistamiseen, mistä kai syntyy urautuneisuus ja urautuneisuuden huono laatu, paitsi että huonosta laadusta iso osa johtuu siitä, ettei huomioi kyllin laajaa joukkoa asioita.
Ihminen menisi siis tyhmäksi ja osaamattomaksi, jos tekisi urautuneesti. Uni on keino päästää urautumista irtija aloittaa aamulla viisaammalla tavalla uusi päivä kuin lomalta juuri tulleena.
Unessa on ainakin minulla usein jokin aihe, jolla on tai on olevinaan oma mielekkyytensä, joka jotenkin muistuttaa päiväsaikaisen tekemisen mielekkyyksiä, etenkin niistä tekemiäni merkintöjä, että tät on tärkeä seurata nyt, tehdään tätä juuri nyt. Ja niin uni jatkaa ja ne mielekkyydet ovat mukana mutta johtavat johonkin ihan absurdiin ja niin on pakko lieventää noita päiväsaikaisia tärkeyden tunnemerkintöjä yms tai yrittää purkaa ne. Ja näin käy useina versioina, aina uudestaan menen lankaan että tärkeää tätä tapahtuu nyt ja nyt on tärkeää huolehtia se ja se mutat maisema vaihtuukin ja asioista huolehtiminen menee ihan mönkään tai tuottaa kummia tuloksia kuten vaikka että aprikoosinvärinen villakoirani löytyi kyllä lopulta mutta oli muuttunut ruskean labradorinnoutrajan pennuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti